Käännöskirjallisuutta lukiessa mikään ei ärsytä niin paljon kuin käännöksen paistaminen läpi. Huono käännös harmittaa jo maallikkoakin, mutta itse kääntäämistää opiskelleet ja/tai tehneet huomaavat jo pienetkin virheet. Kaunokirjallisuudessa vaatimukset kasvavat entisestään, kun kyse ei ole vain tekstin merkityksen kääntämisestä vaan pitää myös huomioida kirjailijan tyyli. Itse havaitsin jo varhaisessa vaiheessa että sovellun paljon paremmin asiatekstien kääntämiseen kuin kaunokirjallisuuteen, joten en voi muuta kuin ihailla kääntäjiä jotka osaavat luovia kieltä niin hienosti että käännöstä lukee yhtä mielellään kuin alkuperäistä.

Ongelma on vain että taitavia kääntäjiä ei arvosteta tarpeeksi. Ihan kuin minkä tahansa tekstin kääntäminen on vain ylimääräinen kulu joka pitää saada mahdollisemman halvalla, ilman mitään käsitystä mitä kielen kääntäminen itse asiassa on. Turhaa ne kääntäjät viisi vuotta siellä yliopistossa opiskelee? Onhan niitä tosin luonnonlahjakkuuksiakin jotka osaavat ilman virallista koulutusta, mutta pointti on se että kääntäjien kuuluu saada oikeudenmukainen korvaus työstään, ihan sama mikä siinä on koulutus alla.

Siinämielessä on hieman ikävää lukea että kääntäjien työtä on arvostetaan aina vain vähemmin. Luulin että se oli jo silloin opiskeluaikanani 90-luvulla melkein pohjamudissa.

* * *

Siinä se tuli sitten se ensimmäinen suomeksi kirjoitettu blogi-viesti! Ja taisi olla viimeinen… kyllä vääntyy vaikeasti nyt, vaikka tosin helpompaa oli kuin kuvittelin. 15 vuotta ulkomailla asumista tulee tänä vuonna täyteen, siitä on näemmä seurauksia.